Kielenhuoltoko ahdasmielisyyttä?
Thread poster: Alfa Trans (X)
Alfa Trans (X)
Alfa Trans (X)  Identity Verified
Local time: 23:11
English to Finnish
+ ...
Sep 13, 2006

Oikeakielisyyshän tarkoittaa sitä, että kieli on sääntöjen mukaista. Tämä kuulostaa nykyisin jo hiukan vanhahtavalta. Tänä päivänä käytetäänkin enemmän sanaa kielenhuolto, joka tarkoittaa oikeakielisyyteen opastamista. Kieli muuttuu jatkuvasti ja kielenhuolto on, sinänsä ymmärrettävistä syistä, siirtynyt yhä enemmän suosituksiin ja sallivuuteen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei meillä yhä olisi kielioppisääntöviidakkoa.

Erään kollegan mielipide
... See more
Oikeakielisyyshän tarkoittaa sitä, että kieli on sääntöjen mukaista. Tämä kuulostaa nykyisin jo hiukan vanhahtavalta. Tänä päivänä käytetäänkin enemmän sanaa kielenhuolto, joka tarkoittaa oikeakielisyyteen opastamista. Kieli muuttuu jatkuvasti ja kielenhuolto on, sinänsä ymmärrettävistä syistä, siirtynyt yhä enemmän suosituksiin ja sallivuuteen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei meillä yhä olisi kielioppisääntöviidakkoa.

Erään kollegan mielipide näistä asioista oli niin "taiteellinen", että se herätti minussa paljon ajatuksia. Kyse oli yhdysmerkin käytöstä. Meillähän on suomessa tarkat säännöt tavuviivan käytöstä, mutta sitä pitää tietysti käyttää sääntöjen vastaisestikin joissain poikkeustapauksissa. Esimerkiksi silloin, jos seurauksena voi olla väärinkäsitys, kuten esimerkiksi sanojen pii-levä/piilevä kohdalla on asianlaita. Yhdysmerkin käyttö ei kuitenkaan voi perustua musta-tuntuu-ajattelulle. Jos jokainen alkaa käyttää tavuviivaa aina kun itsestä siltä tuntuu tai itsellä on hahmotusongelmia sanojen kanssa, siitä ei mielestäni tule mitään. Itselläni pistää silmään väärä yhdysmerkin käyttö, ei niinkään se jos kirjoittaa sanat erikseen. Suomen sanathan ovat yleensäkin pitkiä ja siksi tulkinnanvaraisissa tapauksissa on viisainta välttää tarpeetonta yhteen kirjoittamista ja kirjoittaa sanat erikseen.

Tavuviivaa ei esimerkiksi käytetä aina sanan toisen osan ollessa lainasana. Se merkitään vain, jos alkuosana on sitaatin luonteinen vieraskielinen sana. Vierasperäinen sana ei siis sinänsä edellytä yhdysmerkkiä. Siksi kirjoitamme luontevasti suomeksi esim currykana, marinadiohje, röntgenkuva, poptaide, grahamleipä, collegepaita, folkmusiikki ja teflonastia. Nämä vierasperäiset sanat ovat näet jo vakiintuneet suomen kieleen. Alkuosana on sitaattilaina esimerkiksi seuraavissa: voilé-kangas, franchising-ketju, superwash-käsittely, zoom-objektiivi ja barbeque-kastike.

Vaikka kieli onkin kommunikointiväline, sitä ei voi käyttää ihan miten haluaa. Kääntäjä on tärkeässä asemassa kielenhuoltajana. Oikeakielisyys lisää uskottavuutta, oli sitten kääntäjä tai minkä tahansa alan edustaja. Oikeakielisyys ei tee huonosta käännöksestä hyvää, mutta kielivirheiden paljous voi pilata hyvänkin käännöksen. Mielestäni kääntäjän täytyisi pystyä kirjoittamaan suomen kieltä oikein, sääntöjen mukaisesti. Kääntäjän on hallittava virheellisen kielen riskien minimointi ja vaikeuksien kiertäminen. Itse ehdotan aina kieliongelmiin ratkaisuksi niiden välttämistä. Hyvin moniin kieliongelmiin vastaukseni on: kirjoita yksinkertaisemmin. Jos ongelman kiertäminen ei käy päinsä, on yleensä parasta valita se vaihtoehto, joka ärsyttää vähiten.

Kääntämisen lähtökohtana on, että lukija osaa suomea. Suomea kolmisen vuotta opiskelleilla on ongelmia hahmottaa suomen moniosaisia yhdyssanoja, mutta muilla en hahmotusongelmia ole tavannut. Kirjoitamme siis lintuyksilö, uunilintuyksilö, kirjosiipiuunilintuyksilö, avainasema, maastoauto, maatilatalous, apoalasti jne ilman yhdysmerkkiä. Edellä oleva osa määrittää aina jäljessään olevaa. Puhutaan yhdyssanan perusosasta (esim yksilö) ja määriteosasta eli alkuosasta (esim uunilintu). Jos ei ole varma yhdyssanan kirjoitusasusta, voi kokeilla vaikka kin-loppuliitteen lisäämistä sanojen väliin. Esimerkiksi ”isoisäkin oli siellä” (ei voi sanoa ”isokin isä oli siellä”).

Kirjoitamme yleensä sellaista tekstiä, jota olemme tottuneet lukemaan. Lukemisen kautta saamme tuntumaa teksteihin, se tekee sanat tutuiksi ja saa ihmisen luontevasti oppimaan eri ilmaisutapoja. Itse olen oppinut hyväksymään pitkätkin yhdyssanat vaikeuksitta.

Myönnettäköön, että oikeakielisyys on pintapuolista kielellistä ilmaisua, sisältö on tärkein ja se löytyy pintaa syvemmältä. Jos kirjailijaa ajatellaan, ei pinnasta kannata välittää, ennen kuin syvemmät tasot ovat kohdallaan. Mutta meitä kääntäjiä kuitenkin kiinnostaa tekstin ulkoasun viimeistely. Monesti kirjoittajakin kuitenkin alkaa kehittää itseään nimenomaan pintatasosta, oikeakielisyyttä opettelemalla. Yleisestihän ajatellaan, että jos tekstissä on paljon kielivirheitä, sen sisältökään ei voi olla kunnossa, ja kyllä se usein pitääkin paikkansa.

Englannissakaan yhdysmerkkiä ei käytetä omien tuntemusten mukaan. Kyllä hyvistä englannin sanakirjoista löytää sen oikean kirjoitustavan. Sanat kirjoitetaan joko yhteen, yhdysmerkillä tai sitten erikseen. Tosin englannissa annetaan ohjeeksi: jollei tiedä oikeaa kirjoitustapaa, on turvallisinta kirjoittaa sanat erikseen. Suomessa tällaista ohjetta ei ole.



[Editat la 2006-09-14 14:24]
Collapse


 
Heinrich Pesch
Heinrich Pesch  Identity Verified
Finland
Local time: 23:11
Member (2003)
Finnish to German
+ ...
Mitä siihen voisi enää lisätä Sep 14, 2006

Patenteissa joutuu usein käyttämään tavuviivaa, kun pitää luoda uusia yhdyssanoja. Tällä viikolla kirjoitin mm. aika-voltti-ampeeri-käyristä.
Mutta aika kirjava on mielestäni välilyöntien käyttö. Puhumattakaan, että moni ei viitsi erottaa lukuja yksiköistä (25W), myös pitkä väliviivan edellä ja sen takana näkyy joskus välilyontejä, joskus ei (100-200 kpl.). Mikä lienee nykyinen sääntö suomeksi. Saksassa kuulemma välilyöntiä ei enää käytetä tässä tapauk
... See more
Patenteissa joutuu usein käyttämään tavuviivaa, kun pitää luoda uusia yhdyssanoja. Tällä viikolla kirjoitin mm. aika-voltti-ampeeri-käyristä.
Mutta aika kirjava on mielestäni välilyöntien käyttö. Puhumattakaan, että moni ei viitsi erottaa lukuja yksiköistä (25W), myös pitkä väliviivan edellä ja sen takana näkyy joskus välilyontejä, joskus ei (100-200 kpl.). Mikä lienee nykyinen sääntö suomeksi. Saksassa kuulemma välilyöntiä ei enää käytetä tässä tapauksessa. Ja kuinka vakiintynyt on kirjoitustapa -10...+40 astetta?
Tiedän, että kielikellosta löytyy ne säännöt, mutta välillä ne aina unohtuu.
Entä yksikköiden taivutusmuodot. Useimmiten jätetään ne pois, kun taivutusmuoto käy ilmi kontekstista (10 m pitkä johto) mutta olen kuullut myös sen mielipiteen, että aina pitää laittaa ne eli kirjoittaa 10 m:ä pitkä johto. Kirjoitatteko 1020 baria, 1020 bar vai 1020 bar:a?
Ja aina välillä loppuasiakas kysyy, miksi saksan "bis" tai englannin "to" ei ole suomennettu.
t. Heinrich
Collapse


 
Timo Lehtilä
Timo Lehtilä  Identity Verified
Finland
Local time: 23:11
Russian to Finnish
+ ...
Elävä kieli on eläväistä Sep 15, 2006

Joitain kielenhuoltoon liittyviä kysymyksiä tuli puheeksi vastatessani erääseen Kudoz-kysymykseen. Katsellaanpas sitä ensin.

----------

Kyseessä oli eng sana "on-board system", jolle ei tosiaankaan oikein löydy hyvää suomenkielistä vastinetta (mutta tulevaisuudessa toivottavasti löytyy, jos suomen kielen käyttäjät/kehittäjät/kääntäjät ovat luovia ja ennakkoluulottomia).

Esitin tällaista vastinetta:

"ajoneuvo(-)asenteinen j
... See more
Joitain kielenhuoltoon liittyviä kysymyksiä tuli puheeksi vastatessani erääseen Kudoz-kysymykseen. Katsellaanpas sitä ensin.

----------

Kyseessä oli eng sana "on-board system", jolle ei tosiaankaan oikein löydy hyvää suomenkielistä vastinetta (mutta tulevaisuudessa toivottavasti löytyy, jos suomen kielen käyttäjät/kehittäjät/kääntäjät ovat luovia ja ennakkoluulottomia).

Esitin tällaista vastinetta:

"ajoneuvo(-)asenteinen järjestelmä"

tällaisella selvityksellä:

"'Ajoneuvoasenteinen' on yksi mahdollinen ilmaisu. Sitä ei tosin käytetä viittaamaan kuin maakulkuneuvoihin ja niidenkin suhteen eniten kait vain militääripuolella. 'Kulkuneuvo-asenteinen' voisi kait paremmin viitata myös laivoihin ja lentokoneisiin. En kuitenkaan saanut sille googlattua yhtään hittiäkään. Voisin kyllä käyttää sitä käännöksessä (selitettynä), jos lähdekielessä esiintyisi usein 'on-board' viittaamassa sekä maalla, merellä että ilmassa liikkuviin laitteisiin.

Tuota tavuviivaa esitin vähän kapinallishenkisesti. Minusta se olisi syytä sallia varsinkin tällaisissa tapauksissa, joissa sanaraja on vokaalien välissä ja yhdyssanan osia on vaikea heti hahmottaa."

Tästä tuli palautetta, jossa oltiin eri mieltä esittämästäni tavumerkki-jutusta. Otin sitten palautteeseen kantaa tähän malliin:

"Tavuviivaa voidaan ihan "luvan kanssa" käyttää silloin, kun yhdyssana voidaan hahmottaa väärin (pii-levä) ja toisen osan ollessa lainasana (redox-reaktio).

Kieli on kommunikointiväline ja se täyttää tehtävänsä eli sitä on käytetty "oikein" silloin, kun vastaanottaja vaivatta ymmärtää lähettäjän sanoman. Tältä pohjalta kielet ovat kymmenien tuhansien vuosien kuluessa kehittyneet.

Aivan viimeaikojen ilmiö on se, että on jokin "paremmin tietävien" -ryhmä, joka osaa kertoa, miten kieltä kuuluu käyttää "oikein", menipä sanoma sitten perille tai ei.

Suomen kielen lautakunta päätti kaiketikin jo 1900-luvun alussa, ettei 'montaa'-sanaa saa suomessa olla. Niitä 9-pinnan virheitä merkittiin onnettomien kovapäisten ylppäriaineisiin kunnes sitten pitkän pallottelun jälkeen 'montaa'-ressukka päästettiin pannasta, olisiko ollut vuosi 1996. Jokaisen suomalaisen kielitaju sen sijaan on aina kertonut, että mm. objektin partitiivisuutta ilmaiseva 'montaa' on tärkeä osa suomen ilmaisujärjestelmää. Ja varmaankin kaikki aikuiset tietävät että esimerkiksi ilmaisut 'Olen nainut montaa naista' ja 'Olen nainut monta naista' tarkoittavat kovin eri asioita.

Minulle tuottaa usein vaikeuksia hahmottaa pitkiä yhdyssanoja, olipa niitä käytetty sitten missä kielessä hyvänsä. Varsinkin ruotsin ja saksan suksenmittaisia moniosaisia yhdyssanoja joutuu usein puntaroimaan pitkään ennen kuin löytää oikean tulkinnan. Tämän ovat varmaan huomanneet monet muutkin kirjoittajat ja siksi yhdyssanoja kirjoitetaan usein "väärin" erikseen. Englannissa taas käytetään tavuviivaa siten kuin se tuntuu luontevimmalta ja usein on vaihtoehtoisia variantteja, joista kielenkäyttäjät sitten aikanaan alkavat suosia yhtä muita enemmän. Siis kehitetään kieltä "alkukantaisella" menetelmällä siten kuin käyttäjistä parhaalta tuntuu.

Näitä ”vääriä” ilmaisutapoja on monia muitakin. Esimerkiksi käy mm. näissä Prozin keskusteluissa käytetty tapa panna käsiteltävä sana puolilainausmerkkeihin. Siihen ei Suomen kielen lautakunta anna mitään oikeutta. Tapa on kuitenkin kätevä, kun vain haluaa erotella muusta tekstistä käsiteltävän sanan tai ilmaisun. Täyslainausmerkeillä kun on muutakin käyttöä, niin kuin tästä minunkin tekstissäni. Eräs tunnettu suomalainen sääntö-fiksatoitunut nyyssiriehuja yritti jopa englanninkielisellä nyyssipalstalla tapella tätä ”väärää” tapaa vastaan. Toiseksi esimerkiksi käy kaksoispassiivi. Se on usein ilmaisuna yksiselitteisempi kuin nykyisin sallittu passiivi ja ilmeisesti alkuperäisempi (Jätän tarkemman käsittelyn tässä yhteydessä.) Hieman on epävarman oloisesti tuikkailtu vihreää valoa Suomen kielen lautakunnan suunnasta, että se voitaisiin lähitulevaisuudessa jopa hyväksyä."

----------

Tarkastellaanpas ensin tuota yhdyssana-kysymystä:

Miksi tavuviivaa yleensä käytetään yhdyssanoissa? Tietenkin ilmaisua selkeyttämään, antamaan lisäinformaatiota. Siksi sitä käytetään, kun yhdyssanan edellinen osa loppuu samaan vokaaliin millä seuraava alkaa, kun yhdyssanan jako voi olla kahtalainen ja kun toinen osa on (sitaatti)lainasana. (Todettakoon nyt, ettei mikään mega-gongi kajahda kautta Suomen niemen ja kerro että 'teflon' on just nyt muuttunut sitaattilainasta tavalliseksi lainasanaksi. Raja on häilyvä.)

Moniosaisten yhdyssanojen oikea hahmottaminen, logiikan löytäminen, on usein hankalaa. Syitä on monia: yhdyssana on usein uusi, kertamuodosteinen ('ajoneuvoasenteinen'), sanajako on vokaalien välillä, valinnaisuus moniosainen yhdyssanan ryhmittelyssä ”aliyhdyssanoihin” (kaksois-pistejärjestelmä / kaksoispiste-järjestelmä).

Kaikissa näissä tapauksissa voin joustavalla tavuviivan käytöllä helpottaa lukijan työtä. Kun tämä lukijaystävällisyyteni vielä sujahtaa Wordin spellerinkin läpi, ei se haittaa kenenkään mielenrauhaa. Sitä paitsi on kovin vähän ihmisiä, jotka haluavat että teksti pitäisi kirjoittaa ”oikein”, vaikka se sitten olisikin vaikeammin ymmärrettävissä.

Todettakoon nyt kuitenkin, etten minä tätä lukijaystävällis-kerettiläistä tavuviivan käyttöä niin kovasti viljele, vain silloin kuin havaitsen sen selkeästi parantavan ymmärrettävyyttä. Enkä sitä paitsi usko, että nuo kaikkien tuntemat esimerkit (pii-levä / piilevä, luuta-akka / luu-taakka) olisivat ainoat tapaukset, joissa Suomen kielen lautakunta olisi ajatellut tällaista ”tarveharkintaista” tavuviivaa käytettävän.

En sen sijaan pidä hyvänä ratkaisuja kirjoittaa vain erilleen sellaisia sanoja, joiden loogisesti kuuluu muodostaa yhdyssana. Siinä vain lukija usein ihmettelee että ”mikäs tässä nyt oikein mättää?”. Palaa sitten takaisin ja huomaa että ”ahaa, tuo olisi pitänyt yhdyssana, selkis”. Ja jatkaa sitten lukemista.


Sitten vähän periaatteellisempiin kysymyksiin:

Miten suomen kieli olisi koskaan voinut saavuttaa nykyistä ilmaisuvoimaansa, jos joskus olisi määrätty että ”tässä on säännöt ja niistä ei sitten poiketa!” Suomihan on lainannut mm. verbien aikamuodot indoeurooppalaisista kielistä. Miten se voi tulevaisuudessa kehittyä, vastata haasteisiin, jos ei sallita mitään liikkumavaraa? Kuinka ’montaa’ olisi ikinä päässyt pannastaan, jolleivät ihmiset olisi sitkeästi vain sanoneet sen mitä halusivatkin sanoa?

Otin jo aiemmin esille tavan käyttää puolilainausmerkkejä vain osoittamassa, että sana itsessään on käsiteltävänä eikä kuulu lauseyhteyteen. Tällaiselle puolilainausmerkkien käytölle on selvä tarve mm. näissä kieleen ja kääntämiseen liittyvissä keskusteluissa. Kokolainausmerkithän voisivat mm. viitata siihen, että sanaa on käytetty lauseessa jotenkin kuvainnollisessa tai muuten odotusarvosta poikkeavassa merkityksessä. EU:ssa on muuten samanlainen ohjeistus puolilainausmerkkien käytöstä lainattaessa katkelmia muista lähteistä. Menettely ei ole minkään Suomen kielen lautakunnan ohjeistuksen mukainen, mutta miten Suomen kielen lautakunta voisi ikinä tulla tietoiseksi tällaisesta käyttötarpeista, jos sellaista ei ensin tarpeen mukaan harrastettaisi?


Kielen rooli yhteisössä:

Kielenkäyttö yhteisössä normituskaipuineen noudattaa samoja lakeja kuin moni muukin yhteisökäyttäytyminen.

Pukeutumisen alkusyynä on ollut aikoinaan tarve pitää Afrikan savanneilla karvattomaksi käynyt Homo Sapiens lämpimänä, kun se laajensi asuma-aluettaan kylmemmille seuduille. Sekä varmaankin myös tarve peittää joitain ruumiinosia niin, että yhteisö pystyi paremmin keskittymään yhteistyöhön ilman että alati hiipi mieleen se miten mukavaa seksi nyt mahtaisikaan olla.

Kun nykyään muutamat Homo Sapiens urokset kerääntyvät Tel Aviviin 40 asteen helteessä tummissa puvuissaan ja kireissä kravateissaan ratkaistakseen maailman ongelmia, ei pukeutuminen kovin paljon täytä sen alkuperäistä tarkoitusta (paitsi ehkä tuon seksi-aspektin osalta). Se täyttää sosiaalisten normien vaatimuksia, joista itse asiassa lähes kaikki haluaisivat päästä eroon, mutta siihen ei millään kyetä.

Eräässä uutisryhmässä pohdittiin hiljattain, mikä olisi oikea objektin (’kirje’) sija lauseessa ’Hän alkoi taas toivoa saavansa tilaisuuden lähettää kirje/kirjeen’. Yhdeksi ratkaisuksi ehdotettiin, että luovutaan kokonaan tällaisen lauseenvastikkeen käytöstä, jollei olla varmoja objektin sijasta. Se on rinnastettavissa siihen, että jätetään kokonaan menemättä Tel Avivin kokoukseen, jollei olla ihan varmoja sopivasta solmion värisävystä. Tavallinen kansalainen kiinnittää yhtä vähän huomiota ’kirjeen’ sijamuotoon em. lauseessa kuin Tel Avivin kokoustajien kravattien värisävyihinkin.


[Edited at 2006-09-15 08:19]

[Edited at 2006-09-17 15:12]
Collapse


 
Annira Silver (X)
Annira Silver (X)  Identity Verified
Local time: 23:11
Finnish to English
Luovuus ja ilmaisukyky kunniaan, säännöt vain työkalu Sep 15, 2006

Suomen kielioppisäännöt haihtuivat omasta ikääntyvästä päästäni iät ja ajat sitten, ja olen hyvin laiska niitä tarkistelemaan. Näinollen, puhtaasti näppituntuman avulla naputtelijana, en ole oikeutettu kommentoimaan yhdysviivojen tai muiden suomenkielen kommervenkkien oikeellisuudesta tai vääryydestä.

Minulle riittää mainiosti, että kieli on ymmärrettävää ja tekee tehtävänsä, eli ilmaisee selkeästi sen, mitä yritetään sanoa. Suurimmat lukunautintoni se
... See more
Suomen kielioppisäännöt haihtuivat omasta ikääntyvästä päästäni iät ja ajat sitten, ja olen hyvin laiska niitä tarkistelemaan. Näinollen, puhtaasti näppituntuman avulla naputtelijana, en ole oikeutettu kommentoimaan yhdysviivojen tai muiden suomenkielen kommervenkkien oikeellisuudesta tai vääryydestä.

Minulle riittää mainiosti, että kieli on ymmärrettävää ja tekee tehtävänsä, eli ilmaisee selkeästi sen, mitä yritetään sanoa. Suurimmat lukunautintoni sekä englanniksi että suomeksi tuovat minulle kirjoittajat, jotka tulkitsevat kirjoitussääntöjä erivapauksia ottaen ja viljelevät osuvia, itse keksimiään uudissanoja kuvaamaan aivoituksiaan. Lukekaa vaikka Dickensiä, Päätaloa, tai Times-lehden kolumnistin Jeremy Clarksonin kirjoituksia, esimerkiksi:

http://driving.timesonline.co.uk/article/0,,12529-2348528,00.html

JC on kaikin puolin ärsyttävä ja röyhkeä tyyppi, mutta ihailen suuresti hänen itsevarmaa tapaansa antaa piupaut englannin kielioppisäännöille ja luoda uusia sanoja joka käänteessä, kun vanhat eivät ilmaise täsmälleen hänen tarkoitustaan. Hänen tyyliinsä ei kuulu joka toisen sanan tarkistaminen googlettamalla (monen hyvänkin kirjoittajan ja kääntäjän kompastuskivi eli oletus, että ilmaisua ei saa/voi käyttää ellei luotettava määrä muita kirjoittajia ole sitä ennen käyttänyt. Osoittaa suurta itseluottamuksen puutetta!).

Kielet elävät ja muuttuvat koko ajan, ja ihmiset omaksuvat sanoja ja sanontoja, jotka täyttävät tarpeen tai ovat muuten vain hauskoja. Luovuus on minusta hieno ominaisuus asiatekstikääntäjällekin - kaikkihan tiedämme, että vastaan tulee jatkuvasti ilmaisuja, joita on mahdoton kääntää sanatarkasti. Luova ja varmaotteinen kääntäjä tekaisee näihin kohtiin osuvan uusioilmaisun. Ylikeskittyminen korrektiin, sanasta-sanaan kääntämiseen, sääntöihin ja oikeakielisyyteen on minusta luvalla sanoen neuroottista, ja sen onnettomin seuraus on kapulakieli ja EU:n undead-tyyli (undeadtyyli?), jota ei kukaan ilmaa hengittävä pysty lukemaan.

Oikeinkirjoitus on tietenkin tärkeää, mutta vain luettavuutta avittavana työkaluna, eikä sääntöihin pidä keskittyä luovuuden kustannuksella. Itse Kielitoimistokin esittää "suosituksia" ja hyväksyy harkinnan.

Terkkuja kaikille!

Annira




[Edited at 2006-09-16 13:33]

[Edited at 2006-09-18 07:27]
Collapse


 
Alfa Trans (X)
Alfa Trans (X)  Identity Verified
Local time: 23:11
English to Finnish
+ ...
TOPIC STARTER
Terveissi Turuust Sep 17, 2006

Tykkäks olla onnelline tai
tykkäks olla oikkias?

Lainaus Markku Heikkilän ja Juhani Töytärin oppaasta positiiviseen ajatteluun

O ny! Positiivissi funterauksi turuks,

jonka sain eilen lahjaksi ystävältäni Jereltä. Sain nauraa aivan katketakseni. Minä ainakin olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Suosittelen!

Huumori o simmone reikä
mikä päästä ylimääräset höyryt pois
liian piukast pipost.

[Bearb
... See more
Tykkäks olla onnelline tai
tykkäks olla oikkias?

Lainaus Markku Heikkilän ja Juhani Töytärin oppaasta positiiviseen ajatteluun

O ny! Positiivissi funterauksi turuks,

jonka sain eilen lahjaksi ystävältäni Jereltä. Sain nauraa aivan katketakseni. Minä ainakin olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa. Suosittelen!

Huumori o simmone reikä
mikä päästä ylimääräset höyryt pois
liian piukast pipost.

[Bearbeitet am 2006-09-17 15:38]
Collapse


 
Heinrich Pesch
Heinrich Pesch  Identity Verified
Finland
Local time: 23:11
Member (2003)
Finnish to German
+ ...
Riippuu tekstilajista Sep 19, 2006

Minusta kaikkien intressien mukaista olisi oikeinkirjoitussääntöjen noudattamien ainakin asiateksteissä. Mitä ihmiset tekevät yksityisessä viestinnässä on heidän asia. Kaunokirjallisuudessa näitä sääntöjä voidaan kyllä rikkoa tieteisesti, tiettyä tarkoitusta varten, mutta harkiten.
Esim. Elfriede Jelinek kirjoitti esikoiskirjansa kokonaan ilman isoja alkukirjaimia, jopa lauseen alussa. Sillä sai tietenkin huomiota itselleen, mutta tekstin kannalta tämä keino näyttää
... See more
Minusta kaikkien intressien mukaista olisi oikeinkirjoitussääntöjen noudattamien ainakin asiateksteissä. Mitä ihmiset tekevät yksityisessä viestinnässä on heidän asia. Kaunokirjallisuudessa näitä sääntöjä voidaan kyllä rikkoa tieteisesti, tiettyä tarkoitusta varten, mutta harkiten.
Esim. Elfriede Jelinek kirjoitti esikoiskirjansa kokonaan ilman isoja alkukirjaimia, jopa lauseen alussa. Sillä sai tietenkin huomiota itselleen, mutta tekstin kannalta tämä keino näyttää nykylukijan kannalta mielivaltaiselta, se ei palvelu mitään kirjallista tarkoitusta. Myöhemmin Jelinek on kyllä noudattanut oikeinkirjoitussääntöjä, mutta rikkoen niitä silloin, kun sillä voi saada aikaan uusia merkityksiä. Siitä tuntee mestarin!

Voidaan olla tyytyväisiä, että suomen kielelle on melko hyvä säännöstö. Englannin sotkuja en todella toivota kenellekään.
t. Heinrich
Collapse


 


There is no moderator assigned specifically to this forum.
To report site rules violations or get help, please contact site staff »


Kielenhuoltoko ahdasmielisyyttä?






Wordfast Pro
Translation Memory Software for Any Platform

Exclusive discount for ProZ.com users! Save over 13% when purchasing Wordfast Pro through ProZ.com. Wordfast is the world's #1 provider of platform-independent Translation Memory software. Consistently ranked the most user-friendly and highest value

Buy now! »
Anycount & Translation Office 3000
Translation Office 3000

Translation Office 3000 is an advanced accounting tool for freelance translators and small agencies. TO3000 easily and seamlessly integrates with the business life of professional freelance translators.

More info »